Iltäpäivä rauhottui mäellä niin kehtas lähteä Väiskiä eläinlääkärille viemään. Siellä se laitettiin tiputukseen ja tipan sekaan mm. c-vitamiinia sekä kalsiumia. Suun kautta e-vitamiinia sekä seleeniä ja tietenkin se vanhanaikaisin ensimmäinen kokeilu -matolääke. Niin, sen verran luonnetta löyty pojasta, ettei sitten ihan heti eläinlääkäri laittanu sille huulipuristinta ;) Kyllä osas kampoihin pistään ja näytti mistä isästä sitä luonnetta oikeen tulee! (Tässä kohtaa alkoi pieni epäilys kaivertaa mieltä:  josko se tosta kuntoutuu, niin millanenkohan peli mahtaa kärryjen edessä olla!)

Sovittiin, että uusitaan hoito viikon päästä ja kahden viikon päästä pitäis sit jo jotain näyttöä olla. Noita fibrinogeenejä mietittiin, ja kohdisteltiin syytä hevosen mahaan. Mutta oliko mahassa ollut vikaa ennen laihtumista (joka oli kuulema joulun jälkeen alkanu) vai onko laihtuminen johtunut ruuan vähyydestä, minkä takia mahaan on tullut sanomista. Paska on ainakin normaalia ja kovin se kaiken syö mitä sille antaa.

Takas tallille kun päästiin, oli pakko mitata säkä. Huima 164cm! Tästähän saa vaikka monte-hepan, jos luoja suo!! Täytyy jostain ostaa se mittanauha, jolla voisi tuon painon arvioida.

Päivän ohjelmaan kuului vielä kenkien pois otto ja vähän vihreen syöminen narunnokassa. Huomenna sit ruokitaan ja ruokitaan ja tarhataan.

Tässä samalla odotellaan syntyväks varsaa ja toivotaan ettei tuo kamala ja pelottava A2-influenssa tulisi meidän hevosiin. Seinän takana sitä on jo.