Hevostalli.netissä oli kuulema ollut aiheesta juttua...Harmi kun en sitä nähnyt. Mitä noihin arvailuihin tulee Väiskin hakupaikasta, niin niihin en viitsi puuttua. Eiköhän ne aikanaan tule selville.

Väiski sai nyt vuotiaasta seuralaisen ja kummasti alkoi ruoka taas paremmin tippumaan. Vielä kun nuo yökylmät helpottaisi, uskaltaisi tuollaisen lihattoman laitumelle viedä. Tai sitten pitää kauniisti pyytää joku aina loimittamaan se yöksi. Onneks laidun on niin keskellä ei mitään, ettei kukaan nää tuon onnettoman onnetonta ruumista. Voi vaan laitumen omistaja saada viranomaisia peräänkun siellä noi kaks laihaa (edellisen merkinnän kuvassa oleva tamma ) laiduntaa ;D  Toivottavasti vihreä ruoho tekisi tehtävänsä ja alkaisi kilot nousta. Kyllä se vaan helpompaa on laihduttaa kun lihottaa, huoh:(

Eihän tässä meinaa muistaa päiväkirjaa pitää......

Väiski punnittiin eli mitattiin taas toissa päivänä: 437kg. Hieman on paino siis tullut lisää, mutta tätä menoa kestää tosi kauan, ennen kuin tuon otuksen voi edes harkita laittavansa valjaisiin. Muuten ruuna on virkeä ja joka ehtoo pääsee muutamaks tunniks napostelemaan vihreetä. Jahka nyt päästään omistajan kanssa keskustelemaan suunnitelmista niin tarkoitus olisi laitumelle tämä sitten viedä. Paikka ja seuralainenkin olisi valmiina. Tietenkin täytyy myös eläinlääkärin mielipide asiaan kysyä ja varmasti tarkistaa ne veret vielä uudestaan. Siellähän oli se fibrinogeeni koholla, mutta varsinaista syytähän ei siihen keksitty.

Haikeena tulee katseltua tuosta otuksesta sitä ainoota starttikuvaa joka googlella löytyi. Huoh, siihen kun joskus pääsis takas.....Ruokailussa on ruuna alkanut nirsoilemaan. Ei kelpaa pellava mössöt ym. vaan eväät pitää olla kuivana. Herne on siis nenässä kun jo pelkkää öljyä lurauttaa eväiden sekaan. No syö onneksi jotain ja toivottavasti edes laidun ja kaveri auttaa siihen ongelmaan...

Pistänpä tähän kuvan tammasta, jolla vuotias varsa alla ja imettää sitä siis vielä.....Kamalasti näitä pelastettavia on nyt joka paikassa!! Väiskistä tulee kuvia kun vaan kehtaa illan hiljetessä siltä loimen riisua ;)

 Eläinlääkäri kävi tallilla pyörähtämässä ja siinä muiden asioiden ohessa halusi sitten Väiskiä vilkaista. Heti sanoi että muutosta on tapahtunut. Ilme on kirkas ja utelias ja kuulema aavistuksen olisi saanut jo jotain luidensa suojaksi, siis muutakin kuin loimen. Ei sitten laitettu tippaa vaan jatketaan syöttelyä ja lisätään ruuan sekaan vitamiinit.

 Tuli itsellekkin hieno olo ja odotusta kesästä ihan erilailla. Jospa veisi jossain vaiheessa Väiskin hetkeksi vihreelle. Sitä ei sitten koskaan tiedä tuleeko tästä ikinä enään ravuria ja jos tulee, niin kauan siihen menee, mutta yritetty on ainakin. Surullista on kattoa takareisiä, jotka pitäisi imukupilla imeä ulospäin eikä antaa olla sisällepäin lommolla. Vielä vuosi sitten tämä on ollut aika komee otus.......

 

 Niin...Laskettiin se Väiskin painokin. Jos kaikki mitat tuli oikeen ja laskukin oikeen laskettua, niin painoksi tuli surkeat 419kg! Eihän se olisi kuin vaivaiset 150kg alipainoinen! Kauan tuollaisen massan takas saaminen kestää??

 Varsakin syntyi ja toistaiseksi tallin hevoset on terveinä ja niitä on päästy liikuttamaan normaalisti.

 Väiskikin on alkanut uskomaan, että ruokaa tulee samaan aikaan kuin muillekkin. Aluksihan se vaan seisoi karsinan perällä ja tuijotteli ikkunasta ulos ja kun ovesta meni eväiden kanssa sisään, oli se vähän hölmistyneen näköinen "mullekko toit ruokaa??". Tarhaan menot ja tulot sujuu erittäin hitaasti, koska kaikki mahdolliset orastavat pienet vihreät pitää syödä. Tuohon tallin nurkalle olis suunnitteilla pieni pläntti, jossa herra sit saisi sitä vähäistä herkkua syödä. Tunnetusti tällä mäellähän siitä sitten pula on, kun se kesä oikeen tulee.

 Muutenkin Väiskin olemus on piristynyt. Tarhassakin se seuraa mitä tapahtuu ympärillä ja osaa sitten vastaan pistää lääkkeen syönnissä sekä taluttaessa niiden vihreiden herkkujen ohi. Vielä ei oikeen voi sanoa tuosta lihomisesta mitään. Kaiken se kyllä syö, mutta tarttuuko mitään kiinni?

Huomenna mennään taas tippaa ottamaan suoneen. Siitä sitten lisää....

 Iltäpäivä rauhottui mäellä niin kehtas lähteä Väiskiä eläinlääkärille viemään. Siellä se laitettiin tiputukseen ja tipan sekaan mm. c-vitamiinia sekä kalsiumia. Suun kautta e-vitamiinia sekä seleeniä ja tietenkin se vanhanaikaisin ensimmäinen kokeilu -matolääke. Niin, sen verran luonnetta löyty pojasta, ettei sitten ihan heti eläinlääkäri laittanu sille huulipuristinta ;) Kyllä osas kampoihin pistään ja näytti mistä isästä sitä luonnetta oikeen tulee! (Tässä kohtaa alkoi pieni epäilys kaivertaa mieltä:  josko se tosta kuntoutuu, niin millanenkohan peli mahtaa kärryjen edessä olla!)

Sovittiin, että uusitaan hoito viikon päästä ja kahden viikon päästä pitäis sit jo jotain näyttöä olla. Noita fibrinogeenejä mietittiin, ja kohdisteltiin syytä hevosen mahaan. Mutta oliko mahassa ollut vikaa ennen laihtumista (joka oli kuulema joulun jälkeen alkanu) vai onko laihtuminen johtunut ruuan vähyydestä, minkä takia mahaan on tullut sanomista. Paska on ainakin normaalia ja kovin se kaiken syö mitä sille antaa.

Takas tallille kun päästiin, oli pakko mitata säkä. Huima 164cm! Tästähän saa vaikka monte-hepan, jos luoja suo!! Täytyy jostain ostaa se mittanauha, jolla voisi tuon painon arvioida.

Päivän ohjelmaan kuului vielä kenkien pois otto ja vähän vihreen syöminen narunnokassa. Huomenna sit ruokitaan ja ruokitaan ja tarhataan.

Tässä samalla odotellaan syntyväks varsaa ja toivotaan ettei tuo kamala ja pelottava A2-influenssa tulisi meidän hevosiin. Seinän takana sitä on jo.